Vinkkejä ja ajateltavaa

16. tammi, 2020

Otsikko on ironisesti kaikkea sitä, mitä ammattijärjestäjä ei ole. Ammattijärjestäjät eivät tule asiakkaan kotiin kertomaan, miten tavarat kuuluisi säilyttää ja mikä määrä lusikoita on oikea.

Ammattijärjestäjä on henkilökohtainen valmentaja ja ohjaaja, joka auttaa asiakasta löytämään itse ratkaisuja tavarasuhteeseensa. Ei ole olemassa oikeaa määrää tavaroita tai optimaalista järjestystä, joten siihen pyrkiminen on vähintäänkin neuroottista täydellisyyteen pyrkimistä.

Ammattijärjestäjät auttavat erilaisissa tavarasuhteisiin liittyvissä tilanteissa. Esimerkiksi. Tavaroille ei ole omia paikkoja. Tavarat valtaa kodista kaiken tilan. Ne syö kaiken vapaa-ajan. Tavarat aiheuttaa stressiä. Yleensä nämä tilanteet johtavat myös siihen, että joudutaan ostamaan uutta kadonneiden tilalle. Perheissä riitatilanteet lisääntyvät ja voidaan henkisesti huonosti. Riidellään tavaroiden lisäksi myös rahasta. Yllämainitut esimerkit ovat seurauksia, jotka tavarasuhteet saattavat aiheuttaa.

Ammattijärjestäjä näkee kokonaiskuvan ja pystyy ulkopuolisena avaamaan tilannetta ilman tunnesidettä. Tilanteiden avaaminen vaatii muutakin kuin jätesäkin ja työhanskat. Vaaditaan taitoa kuunnella asiakasta. Pysyvään muutokseen tarvitaan asiakkaan oma motivaatio ja ymmärrys siitä, miten tilanne on päässyt siihen pisteeseen, että tarvitaan ulkopuolista apua.

Tavarasuhteiden ongelmissa tilanne ei muutu pakottamalla ja pakko raivaamalla. Sillä voidaan hetkeksi saada siisti tila, mutta se ei poista syytä tavaraongelmien taustalla.

En usko, että kenenkään tavoite on elää sotkussa. Siihen ajaudutaan muiden syiden takia. Mitkä ne syyt ovat? - on jokaisen oma kohtainen asia ja ehkä monien tekijöiden summa. Kaikkia kuitenkin yhdistää se, että luopuminen on niin vaikeaa.

 

10. tammi, 2020

Ammattijärjestäjä yhdistetään usein epäsiistiin tavaroita pursuavaan kotiin, jossa asuu himohamstraaja. Tämä on kuitenkin vain mielikuva. Keskustellessa ammattijärjestämisestä ihmisten kanssa vastapuoli siirtyy puollustuskannalle "no en minä sentään tavaroihin huku", mutta kuitenkin kyläillessä edeltä potkitaan kenkiä sivummalle eteisessä ja todetaan että meillä nyt on vain tällainen siivo.

Elämme aikaa, jollaista aikaisemmat sukupolvet ei osanneet edes kuvitella. Tavaraa on saatavilla jopa ilmaiseksi. Ostetaan kun halvalla saadaan. Hankitaan isompia eriä, koska ota kolme - maksa kaksi. Ei ole mitenkään tavatonta, että tavallisen perheen eteinen on täynnä kenkiä tai vaatteita on enemmän kuin ehtii päällä pitää.

Arki on tavaroiden siirtelyä, huoltoa, putsausta, etsintää ja raivausta. Aikataulu on täyteen ahdettu ja to do-lista loputon. Silti sisäinen häpeän tunne huutaa "ei meillä ainakaan" - kun mielikuva himohamstraajasta täydessä roskien seassa asuvasta kodista valtaa mielen.

Perusarkea kulkiessa tavarat ei niinkään palvele sinua, mutta ei pahemmin häiritsekään. Kunnes tapahtuukin jotain, mikä laittaa perusarjen uusiksi. Elämäntilanne muuttuu äkillisesti, sairastut tai kodista löytyy epämiellyttäviä yllätyksiä - ja koko elämä heittää kärrynpyörää heti kerralla ja kunnolla. Siinä kohtaa havahtuu huomaamaan, että on sitä tavaraa tullutkin keränneeksi. Voi olla että täytyy muuttaa pois, mutta uuteen asuntoon ei mahdukaan kaikki. Vuokrataan varasto ratkaisuksi pulmaan. Varasto on käytössä kuukaudesta toiseen. Vuokra menee automaattisesti tililtä. Ja raha valuu itsestään kuin kankkulan kaivoon. Silti "ei minulla ainakaan"- ihmisen mielikuva ammattijärjestäjän tarpeesta ei muutu. On turvallisempaa maksaa vuokraa tavaroille, joita ei tarvitse - kuin kohdata oma eletty elämä ja tehdä päätöksiä tavaroista luopumisen suhteen.Järjestämistyö on suurimmaksi osaksi päätösten tekemistä. Se vie enemmän aikaa kuin tavaroiden siirtäminen.

Ajattele jotain esinettä, jolle ei ole tarvetta. Luovutko siitä? Mitä sille sitten tehdään? Miten se kierrätetään? Lahjoitetaanko se? Mitä kautta se lahjoitetaan? Vai myydäänkö se? Missä se myydään? Kauanko sitä jaksaa myydä?... kysymyksiä kysymysten perään. Ei ihme, että tavarat on helpompi säilyttää kuin niistä luopua.

3. tammi, 2020

Muutto ennen joulua ei sujunut ehkä niinkään kivuttomasti, miten lokakuussa suunnittelin. Joulua kuitenkin vietettiin uudessa kodissa jouluisissa tunnelmissa, ei tavarakaaoksen keskellä. Kaappien puuttuminen kuitenkin kyselee keskeneräisyyden sietokykyä.

Etukäteen olin suunniteltu mitä tavaroita missäkin säilytetään, joten muuttokin sujui suhteellisen jouhevasti. Yläkertaan on jemmattu vielä kaikki ylimääräiset nyssäkät. Käytimme muutossa apuna kestokasseja, joita oli huomattavasti helpompi kantaa kuin laatikoita.

Muuton aikana emme tehneet juurikaan karsimista. Sen vuoksi Arjenlomatilan sivuillakin aloitettiin Tammikuu #raivauskuu teemalla. Pääset mukaan raivauskuu-haasteeseen instagramin stooreissa tai facebookissa. Käytä päivityksessä #raivauskuu ja tägää @arjenlomatila. Mitä sinä saat aikaan raivauskuu-haasteen aikana?

Uusi vuosi on saanut myös miettimään mennyttä vuotta, jolloin työtä oli enemmän kotipalvelu puolella. Olisiko tämä vuosi nyt ammattijärjestämisen vuosi? Saas nähdä, mutta ainakin se on sujuvamman arjen vuosi.

Kaikkea hyvää sinun uudelle vuodelle 2020!

29. loka, 2019

 Tähän voin samaistua. Nyt olemme saaneet vanhan kodin myytyä (alle 2kk:ssa) ja uuden unelmakodin ostettua. Ihan vielä emme ole muuttamassa, koska tehdään ensin remonttia. Vanha koti kuitenkin täytyy olla joulukuun puolivälissä tyhjä, jotta uudet asukkaat pääsevät Jouluksi kotiin.

Muuton valmistelu on siis jo käynnissä. Täytyy tietää mitä omistaa ja missä niiden paikat on uudessa kodissa. Molemmat kodit ovat eri tyylisiä, joten samanlaiset säilytysratkaisut ei toimi molemmissa. Hyvin suunniteltuna, uskon kuitenkin muuton onnistuvan kivuttomasti.

Samaa muuton aiheuttavaa stressiä kokee varsin moni elämänsä aikana. Jos ei sitä ole kokenut, on se viimeinen muutto todella raskas. Mitä kauemmin asumme samassa paikassa, sitä enemmän jätämme kyseenalaistamatta turhan tavaran olemassa olon. Sitä kutsutaan tottumiseksi. Kun se on aina ollut tuossa, niin miksei se voi olla siinä. Syntyy taito kävellä kasojen yli.

Tulee hillonneeksi vuosikausia vanhoja asioita, papereita ja esineitä. Vaihtelun vuoksi on ostettu jotain uutta ja vanhat kuitenkin on säästetty "pahan päivän varalle".

Elämme aikaa jollaista historiamme ei ole vielä tuntenut aikaisemmin. Ennen näin isolla osalla ihmisistä ei ole ollut mahdollisuutta ostaa näin paljon tai saada tavaraa ilmaiseksi. Silti olalla istuu mummu tai pappa muistuttamassa siitä, että ei saa heittää tavaroita pois kun "sitä voi vielä tarvita".

Elämäntilanteiden muutoksissa (yleisimpänä muutto) onkin hyvä hetki pysähtyä ja silmäillä omaisuuttaan vähän tarkemmalla silmällä. Tarvitsenko todella?

Olen puhumassa sujuvammasta ja turvallisemmasta arjesta kansalaisopiston luennolla 9.11. Klo 14.00 Kurssikeskus Mutterissa. Ilmoittautumisaikaa on 2.11. asti. Tule kuulemaan lisää tavaraongelmien synnystä ja vinkkejä miten niitä ratkotaan. Tilaisuus on maksuton.

9. loka, 2019

Viikonloppuna olin koulutuksessa, jossa omia vahvuuksia ja stressikuoppia pohdittiin. Stressiltä on vaikea, jos ei jopa mahdoton välttyä elämän aikana. Ei ole elämä ruusuilla tanssimista. Mutta miksi toiset selviää vaikeista tilanteista paremmin kuin toiset? Miksi positiivinen ajattelukaan ei yksin riitä? Ei auta vertailu, että toisella menee vielä huonommin kun minulla. 

Olen tavannut paljon ihmisiä, joilla takanaan on jo pitkä elämänkokemus. Aikaisemmin sitä on ajatellut asenteeksi, kun toinen kertoo mistä kaikesta on elämänsä varrella selvinnyt ja edelleen kokee, että elämä on tehty elettäväksi. Toisinaan olen tavannut heitä, jotka ovat odottaneet kuolemaa jo vuosia. Heille jokainen elämän pienikin vastoinkäyminen luhistaa ja toivoo, että kyllä pian jo pääsee pois. 

Koin jonkin asteisen heräämisen Helsingissä, kun pääsin eroon omista mieleni möröistä. Ja löysin samalla tuon otsikossa olevan sanan - Resilienssi. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla ja se vaikuttaa paljolti siihen, miten suhtaudutaan elämään ja sen tuomiin haasteisiin. Resilientti ihminen toipuu muita nopeammin, kestää enemmän ja sopeutuu myönteisemmin. Hyvä esimerkki resilientin vastakohdasta on Nalle Puh tarinoiden Ihaa. 

Itsetuntemuksella on merkitys resilienssin kehittymiseen ja sen oppimiseen. Resilientti ihminen tuntee omat arvonsa ja tarpeensa. Hänen on helpompi tunnistaa omat rajansa ja pitää niistä kiinni.  [Pyskoterapeutti Soili Poijulan kirjoittama kirja Resilienssi (Kirjapaja). Resilienssi-termin äiti Professori Ann Masten.]

Jos jotain olen ammattijärjestäjänä oppinut, on se itsetuntemus ja sen merkitys ihmisen elämään. Siihen voi vaikuttaa myös elämässäni vaikuttava rooli äitinä. Uskon sillä olleen paljon vaikutusta resilienssini kehittymiseen ja itsetuntemukseen. Lapset on aikamoisia peilejä, joista omia kipeitäkin kohtia pääsee näkemään ja työstämään. Asiakastyössä itsetuntemuksen merkitys korostuu asiakkaiden kanssa, joilla on vaativan elämäntilanteen myötä ollut suunta hukassa. Tavarat kertovat paljon menneestä elämästä ja siitä minäkuvasta, mikä kulloinkin on vaikuttanut. Ihminen kuitenkin kasvaa, oppii ja viisastuu - eikä näin ollen ole sama ihminen kuin aikaisemmin. Siksi myös tavarat, joita ennen on pitänyt välttämättömänä kokee inflaation. Niistä luopuminen taas on haastavaa, koska silloin ei luovuta vain tarpeettomasta tavarasta vaan osasta minäkuvaa. Ollakseen läsnä itselleen tällä hetkellä ja tunteakseen itsensä, on välttämätöntä kasvaa ja luopua menneestä. Siihen vaikuttaa myös se, että hyväksyy historiansa ja siihen vaikuttaneet tekijät. Jokaisen elämässä on haastavia ajanjaksoja, joista selviytyminen on saattanut olla häpeällistä. Jos annamme häpeän määritellä menneen historian, emme voi hyväksyä itseämme täysin. 

Tänään 9.10. Valtakunnallinen mielenterveysomaisten päivä.
Tämän vuoden teemana on
ylisukupolvisuus.

Teema näkyy ammattijärjestäjänä sellaisten asiakkaiden kodeissa, joissa ei olla puhuttu mielenterveyden ongelmista. On voitu tietää, että ongelmia on, mutta niistä ei ole saatu tai voitu puhua. Tällöin ongelmat voivat siirtyä seuraaville sukupolville.
Ammattijärjestäjät ei ole terapeutteja, mutta konkreettinen tekeminen ja kodin järjestely on hyvin terapeuttista. Työskennellessä käydään läpi ongelman syntymekanismeja, jotka voivat juontaa juurensa sukupolvien takaisiin toimintamalleihin. 

Huomenna 10.10. Vietetään myös maailman mielenterveyspäivää näyttämällä vihreää valoa ja kysymällä maailman tärkein kysymys: Mitä kuuluu?