16. marras, 2020

Olisiko kuolinsiivouksen aika?

Tässä työskennellessä kotihoidossa ja nähdessäni erilaisia koteja sekä keskustellessani asiakkaiden kanssa, olen kertonut myös ammatistani ammattijärjestäjänä. Jutellessa sivutaan myös kuolinsiivousta ja tavaroiden raivaamista. Onhan se aiheena kuitenkin aika henkilökohtainen, enkä siitä keskustele jos en näe että asiakas haluaa siitä puhua.

Näin yleisellä tasolla kuitenkin 28-vuotiaana voin sanoa, että tiedostan oman kuolevaisuuteni. Enkä halua että asiat joita itse sullon itseltäni piiloon jää jonkun muun myöhemmin siivottavaksi. Siksi pyrin käymään tavaroita läpi säännöllisesti. Viimeisimpänä hävitin teiniaikaiset spämmivihot ja kirjekavereiden kanssa käydyn kirjeenvaihdon. Enemmän niissä oli sen hetkistä liirumlaarumia, joka ei kuitenkaan lapsiani tai ketään muutakaan kiinnostaisi. Yritin etsiä facebookista kirjeenvaihtoystäviäni, niitä kuitenkaan löytämättä. Ehkä olikin tarkoitus, että he kulkivat matkassani silloin sen hetkisen matkan.

Palatakseni työhöni ja kotona arjen sujumiseen on syytä tehdä muutoksia arkeen jo silloin, kun itse pystyy sille muutoksia tehdä. Vaikka koskaan ei ole liian myöhäistä, voi fyysinen kunto tai muut terveydelliset syyt tulla esteeksi kodin järjestämiselle. Kun tarvitsee ulkopuolista apua, on selkeämpää kun tavarat on jo oikeilla paikoilla. Ja tavaraa ei ole liikaa suhteessa tilaan.

Kuolinsiivous kalskahtaa monen korvaan aiheelta joka ohitetaan, koska eihän kukaan kuolemasta puhu. Kuolinsiivous ei liity kuolemaan. Se vain muistuttaa, että on aika ottaa tavaroistaan vastuu eläessä, eikä jättää sitä perillisten setvittäväksi. Kuolinsiivous vapauttaa aikaa ja tilaa kotiin, joka mahdollistaa että omassa kodissa voi asua mahdollisimman pitkään. Myös silloin kun ikä painaa ja askel ei enää nouse niin korkealle. Kun turhien tavaroiden ja papereiden raivaamisen aloittaa jo silloin, kun oma fyysinen kunto ja pää pelaa. Helpottaa se oman elämän ja arjen sujumisen lisäksi myös perikuntaa, joka kuolemasi jälkeen surun keskellä joutuu tehdä tavaroiden läpi käynnin ja asunnon tyhjäyksen. Tilanne kun on varsin ikävä muutenkin ja sisältää paljon erilaisten asioiden hoitamista.

Vaikka lohdutankin usein, että onneksi emme tiedä viimeistä päiväämme. Kuolinsiivous pysäyttää ajattelemaan, että elää varmasti omannäköistä elämää. Sellaista, jota haluaakin elää, sellaisessa kodissa jossa haluaakin elää.

Kirjavinkkinä aiheeseen liittyen Margareta Magnussonin Mitä jälkeen jää - Taito tehdä kuolinsiivous