20. syys, 2020

Koulukiusattu, arvoton, vääränlainen - erityisherkkä

Olen toiminut kevytyrittäjänä pian 5 vuotta. Viiden vuoden aikana olen sivunnut tarinaani, väläytellyt lukuja elämäni tarinasta kertomatta kuitenkaan sitä elämäni mullistavinta aikaa. Ehkä osittain siksi, että olen itsekin sitä vielä työstänyt. Törmäsin tämän kesän aikana kunnolla aiheeseen joka kiteyttää kaiken mitä minä olen. Erityisherkkä - sitä minä olen. Ja siihen pohjautuu niin moni asia.

Olen tiedostanut sisimmässäni olevan ominaisuuden, mutta kuitenkin piilottanut sen. Vuonna 2009 olin henkisesti loppu. Muistan ajalta sen, kun messenger ikkuna kertoi ihmisille "Kuolema on juuri kirjautunut sisään." Se olin minä. "Teiniangstia" - siksi tätä pahaa oloani kutsuttiin jo yläkoulussa. Siksi tunsin olevani vääränlainen, huono ja arvottomampi kuin muut. Ystäviä oli vähän, enkä heitäkään halunnut kuormittaa olollani. Minua kiusattiin, mutta yritin puollustaa itseäni. Puollustinhan muitakin kiusattuja. Tiesin millä kiusaajat hiljenee hetkeksi.

Yritin turruttaa pahaa oloa alkoholilla ja hain huomiota. Halusin olla tykätty. Halusin edes kelvata jollekin. Olin kuitenkin aikamoinen kameleontti - olin paikalla, mutta näkymätön tai tilanteisiin sopeutuva.

Onneksi ymmärsin, että mikään ei muutu jos mitään ei muuta. Olin hakenut hyväksyntää ja arvostusta jo niin kauan ympäriltä, että oli aika lähteä etsimään sitä lähempää - itsestä.

Tätä muutosta auttoi myös, että olin aloittanut lähihoitajaopinnot uudessa koulussa, uudessa ympäristössä, uudessa kaupungissa. Kipuilin toki muutoksista, mutta pyrin pitämään kaiken sisälläni. Olin kuitenkin varma, että suunta on oikea.

Tein työtä itseni kanssa ymmärtääkseni omaa käyttäytymistä, omia tunteita ja sitä mitä kohti olin pyrkimässä - vaivaamatta tällä kuitenkaan ketään muuta. Koska sellaisia on erityisherkät. Tekee kaikkensa muiden eteen, aistii ja tuntee muidenkin tunteet, pohtii ja analysoi asioita todella tarkasti. Olen todella oikeudenmukainen asioissa, joissa tiedän että rajat on ylitetty ja on oltu epäoikeudenmukaisia, huijattu tai tehty väärin. Puollustan heikompia ja teen asioita auttaakseni muita. Introvertistä puolestani olenkin kertonut jo aikaisemmin. Se on tuntunut olevan hyväksyttävämpää ja tutumpaa kuin erityisherkkyys.

2009 syksyllä annoin itselleni mahdollisuuden tuntea ja uskoa, että olen arvokas ja riitän tällaisena. Uskoin, että rakkaus tulee luo vain jos osaan rakastaa ensin itseäni. Tyhjästä kupista oli vaikea kaataa toiseen. Sen jälkeen päästin nykyisen aviomieheni oman turva-alueen sisäpuolelle. Ja mikä onni, että hän ymmärsi tätä kaikkea. Hän on ymmärtänyt minua, silloinkin kun en itsekkään ole ymmärtänyt itseäni. Hän sanoisi tässä kohtaa "eihän se oo ku olla vaan", mutta kyllä se on paljon muutakin. Ehkä kohtalolla on kuitenkin sormensa pelissä.

Vuosien varrella olen työskennellyt lähihoitajana työyhteisöissä, jossa kameleontti puoleni korostui. Oli helpompi ja turvallisempi mennä virran mukana kuin vastavirtaan. Se uuvutti minut. Syy ei ollut työpaikoissa, vaan työtavassa joka ei sopinut minulle.

Äitiysloma lopulta mahdollisti irrottautumisen oravanpyörästä. Hoitovapaalla löysin uuden suunnan ammattijärjestäjänä, mikä on ollut unelmieni täyttymys. Kruunu kaikelle niille kokemuksille ja koulutuksille mitkä minulla jo oli. Ammattijärjestäjänä löysin ympärilleni myös kollegoja joita voin kutsua ystävikseni.

Vuodesta 2009 on tultu pitkä matka tähän päivään. Kaikella kokemalla ja oppimallani on ollut tarkoituksensa. Kaikki tuo on kasvattanut minua siihen, että voin toteuttaa itseäni - auttaa ihmisiä saamaan arjesta sujuvampaa, turvallisempaa ja onnellisempaa. Siksi puhun mielenterveydestä ja sen tärkeydestä.

Tämä on kuitenkin minun tarinani ja vaikka minä selvisin ilman lääkkeitä tai ulkopuolista apua, se ei tarkoita että olisin ollut parempi. Ehkä apu olisi tehnyt matkastani helpomman.

Uskon, että:

Kun on itse käynyt pohjalla ja ponnistanut sieltä pintaan. Kun on oppinut löytämään ympärilleen ihmiset jotka vahvistaa eikä vedä alas. Kun on oppinut ymmärtämään mielen voiman ja sen uskon, mitä kaikkea on mahdollista saavuttaa. Kun on karsinut elämästä turhan ja energiaa vievän. Vaihtanut negatiivisuuden positiivisuuteen. Voi auttaa muitakin saavuttamaan unelmansa.

"En ehkä ole mennyt sinne, minne tarkoitukseni oli mennä, mutta luulen päätyneeni sinne, missä tarkoitukseni on olla." - Douglas Adams

Kiitos Tiia Ojala, erityisherkkien yrittäjien valmentaja, autoit ymmärtämään mikä tämä voima on mun sisällä. #erityisherkkäyrittäjänä

Kiitos kollegaystävä Laura Holmström tuesta ja rohkeudestasi jakaa oma tarinasi, joka antoi rohkeutta kirjoittaa auki oma tarinani. ♡