29. huhti, 2020

Pelko elämänhallinnan ohjaajana

Minun on ollut helppo samaistua, kun asiakkaat ovat kertoneet elämän tilanteistaan, niiden muuttumisesta, rahasta ja elämän hallinnan haasteista. Siitä miten tavara paljouteen on ajautunut, kun ilmaiseksi tai halvalla on saatu. Ei ole voitu kieltäytyä, kun joku on tarjonnut käyttökelpoista tavaraa.

Meillä vitsailtiin "sulovilenin taudista". Pakko ostaa, kun halvalla saa. Vaikka todellisuudessa "köyhän on turha ostaa halpaa", mutta "aika tavaran kaupittoo". Ja mitä näitä muita sananlaskuja olikaan, joihin huumoriksi käännettiin vaikeatkin aiheet. Puhuminen kun ei pohjalaisen pirtaan oikein ole sopinut.

En ole kokenut, että olisin elänyt kovinkaan köyhää lapsuutta. Vaatteita sai alennuksesta ja kirpputorilta. Aina oli ruokaa. Ja kouluikäisenä sai harrastaa, vaikka aina tarvitsi sinne kyydin. Aavistin kuitenkin tuon huumorin taakse kätketyn pelon tunteen. Ja sen heijastumisen aikuisikään, ettei pidä ostella, jottei vaan elä yli varojensa. Aina pitää olla pahan päivän varalle. Siitä jäi sellainen pelko päälle.

Pelko on kuitenkin elämää rajoittava tekijä. Jos pelko rajoittaa elämää liikaa, ei uskalla heittäytyä ja luottaa elämän tuomiin mahdollisuuksiin. Elämän hallinta saattaa vääristyä. Elämän hallinnan tunteen vääristyessä ei luota omiin taitoihin ja kykyihin. Pelko ohjaa elämää. Suunnittelematon heittäytyminen asioihin tuntuu hankalalta. Päätöksen teko vaikeutuu. Ja kaikki tämä taas vaikuttaa arjen sujumiseen ja sen mielekkyyteen.

Näitä vanhoja opittuja tapoja käydään asiakkaiden kanssa läpi. Kun opitut tavat on haitallisia, eikä vie asiakasta hänen haluamaansa suuntaan - ammattijärjestäjän kanssa tavarasuhteisiin saa uudenlaisia näkökulmia, ajatuksia ja oivalluksia. Apu arjen sujumisessa ei tapahdu vain raivatussa tilassa, se tapahtuu asiakkaan toimintamalleissa.

Täytyy ensin ymmärtää omaa toimintaansa, että voi muuttaa sitä. Jos mitään ei muuta, mikään ei muutu. Muutos lähtee kuitenkin aina itsestä. ♡