17. maalis, 2020

Koronahuoli

Tilanteen absurdius on jotain sanoin kuvaamatonta. Olisin halunnut avata tilannetta videoviestillä, mutta kirjoittaminen tuntui kuitenkin itselle luontevammalta.

Samaan aikaan, kun saan nauttia kotona olosta, turvallisessa ympäristössä jääkaappi täynnä ruokaa ja ajasta perheen kanssa - velloo sisällä erityinen huoli. Ajattelen kollegoja ympäri maailmaa, jotka tekevät vuorokauden ympäri töitä. Ajattelen, että minun kuuluisi olla myös tekemässä osani viruksen taltuttamiseksi.

Nyt en muuhun voi flunssaisena vaikuttaa kuin omaan toimintaani ja ehkä edes sanoin voin vaikuttaa toisten ihmisten asenteisiin miten tärkeää on nyt kuunnella viranomaisohjeita ja ottaa ne vakavasti.

Kyynel silmässä ajattelen niitä riskiryhmissä olevia ihmisiä, jotka ovat vaarassa tämän taudin takia ja niitä, jotka tämä tauti on jo vienyt. Ajattelen niitä kollegoja, jotka työssään joutuvat tehdä päätöksen siitä kuka tarvitsee hoitoa akuutimmin. Kun resurssit eivät yksinkertaisesti riitä.

Vaikka Suomessa tilastot eivät ole vielä resurssien suhteen huolestuttavat. Muualla ne on. Ja voimme vaikuttaa omalla toiminnalla siihen, että pahimmalta skenaariolta vältyttäisiin Suomessa.

Koska itse olen flunssassa, myös lapset on kotona. Se rajoittaa toki myös omia mahdollisuuksiani etätöihin ja puheluihin vastaamiseen. Haluan jatkossakin mahdollisuuksien mukaan pitää lapset kotona, jotta hoito järjestyy niille lapsille joiden on välttämätön saada hoitopaikka. Olen kuitenkin jo valmistautunut siihen, että työmääräys voi tulla myös terveyden huollon puolelta. Silloin lasten hoito järjestellään uusiksi.

Lähipiiriini kuuluu useampia riskiryhmäläisiä, joille haluan turvata mahdollisimman riskittömän kevään. Näin ollen emme lähde kyläilemään vaan soitamme videopuheluja. Vaikka tuntuu hullulta, että aikaisemmin pikkunuha ei estänyt töissä käyntiä ja nyt se rajoittaa täysin neljän seinän sisälle.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole lisätä pelkoa vaan ymmärrystä miksi tilanne on nyt mielestäni vakava. Ja miksi vähäisilläkin oman toiminnan rajoituksilla on merkitystä. ♡

Tämä kaikki voi tuntua pelottavalta. Ja sen saa sanoa ääneen. On hyvä muistaa, ettemme ole tilanteessa yksin. ♡ Tunteista puhuminen auttaa, eikä niiden kanssa pidä jäädä yksin.

Yrittäjien tilanteita seuratessa on lohtua tuonut, että kaikki olemme samassa veneessä. Ja vielä enemmän toivoa on tuonut se miten yrittäjät ja asiakkaat ovat lähteneet tukemaan toimintaa ja toisiaan. On luotu uusia verkostoja, tapahtumia verkkoon ja opetettu ihan uusia tapoja tehdä työtä etänä. Mikä valtava voima, tahto ja sisukkuus on noussut ihan jokaisesta! Ällistyttää, itkettää ja samaan aikaan olen hurjan kiitollinen kaikesta siitä mitä saan nähdä ja kokea tämän pelottavan tilanteen äärellä. ♡

En voi luvata parempaa huomista tai taloudellista kohentumaa, mutta uskon että yhteistyöllä on valtavan suuri voima tässä kaoottisessa tilanteessa. Puhalletaan siis yhteen hiileen! ♡

Terveyttä ja tsemppiä kaikille - kyllä tästä selvitään!