10. tammi, 2020

Tavaraan hukkuminen

Ammattijärjestäjä yhdistetään usein epäsiistiin tavaroita pursuavaan kotiin, jossa asuu himohamstraaja. Tämä on kuitenkin vain mielikuva. Keskustellessa ammattijärjestämisestä ihmisten kanssa vastapuoli siirtyy puollustuskannalle "no en minä sentään tavaroihin huku", mutta kuitenkin kyläillessä edeltä potkitaan kenkiä sivummalle eteisessä ja todetaan että meillä nyt on vain tällainen siivo.

Elämme aikaa, jollaista aikaisemmat sukupolvet ei osanneet edes kuvitella. Tavaraa on saatavilla jopa ilmaiseksi. Ostetaan kun halvalla saadaan. Hankitaan isompia eriä, koska ota kolme - maksa kaksi. Ei ole mitenkään tavatonta, että tavallisen perheen eteinen on täynnä kenkiä tai vaatteita on enemmän kuin ehtii päällä pitää.

Arki on tavaroiden siirtelyä, huoltoa, putsausta, etsintää ja raivausta. Aikataulu on täyteen ahdettu ja to do-lista loputon. Silti sisäinen häpeän tunne huutaa "ei meillä ainakaan" - kun mielikuva himohamstraajasta täydessä roskien seassa asuvasta kodista valtaa mielen.

Perusarkea kulkiessa tavarat ei niinkään palvele sinua, mutta ei pahemmin häiritsekään. Kunnes tapahtuukin jotain, mikä laittaa perusarjen uusiksi. Elämäntilanne muuttuu äkillisesti, sairastut tai kodista löytyy epämiellyttäviä yllätyksiä - ja koko elämä heittää kärrynpyörää heti kerralla ja kunnolla. Siinä kohtaa havahtuu huomaamaan, että on sitä tavaraa tullutkin keränneeksi. Voi olla että täytyy muuttaa pois, mutta uuteen asuntoon ei mahdukaan kaikki. Vuokrataan varasto ratkaisuksi pulmaan. Varasto on käytössä kuukaudesta toiseen. Vuokra menee automaattisesti tililtä. Ja raha valuu itsestään kuin kankkulan kaivoon. Silti "ei minulla ainakaan"- ihmisen mielikuva ammattijärjestäjän tarpeesta ei muutu. On turvallisempaa maksaa vuokraa tavaroille, joita ei tarvitse - kuin kohdata oma eletty elämä ja tehdä päätöksiä tavaroista luopumisen suhteen.Järjestämistyö on suurimmaksi osaksi päätösten tekemistä. Se vie enemmän aikaa kuin tavaroiden siirtäminen.

Ajattele jotain esinettä, jolle ei ole tarvetta. Luovutko siitä? Mitä sille sitten tehdään? Miten se kierrätetään? Lahjoitetaanko se? Mitä kautta se lahjoitetaan? Vai myydäänkö se? Missä se myydään? Kauanko sitä jaksaa myydä?... kysymyksiä kysymysten perään. Ei ihme, että tavarat on helpompi säilyttää kuin niistä luopua.