9. loka, 2019

Resilienssi - Kyky selviytyä muutoksista ja menetyksistä.

Viikonloppuna olin koulutuksessa, jossa omia vahvuuksia ja stressikuoppia pohdittiin. Stressiltä on vaikea, jos ei jopa mahdoton välttyä elämän aikana. Ei ole elämä ruusuilla tanssimista. Mutta miksi toiset selviää vaikeista tilanteista paremmin kuin toiset? Miksi positiivinen ajattelukaan ei yksin riitä? Ei auta vertailu, että toisella menee vielä huonommin kun minulla. 

Olen tavannut paljon ihmisiä, joilla takanaan on jo pitkä elämänkokemus. Aikaisemmin sitä on ajatellut asenteeksi, kun toinen kertoo mistä kaikesta on elämänsä varrella selvinnyt ja edelleen kokee, että elämä on tehty elettäväksi. Toisinaan olen tavannut heitä, jotka ovat odottaneet kuolemaa jo vuosia. Heille jokainen elämän pienikin vastoinkäyminen luhistaa ja toivoo, että kyllä pian jo pääsee pois. 

Koin jonkin asteisen heräämisen Helsingissä, kun pääsin eroon omista mieleni möröistä. Ja löysin samalla tuon otsikossa olevan sanan - Resilienssi. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla ja se vaikuttaa paljolti siihen, miten suhtaudutaan elämään ja sen tuomiin haasteisiin. Resilientti ihminen toipuu muita nopeammin, kestää enemmän ja sopeutuu myönteisemmin. Hyvä esimerkki resilientin vastakohdasta on Nalle Puh tarinoiden Ihaa. 

Itsetuntemuksella on merkitys resilienssin kehittymiseen ja sen oppimiseen. Resilientti ihminen tuntee omat arvonsa ja tarpeensa. Hänen on helpompi tunnistaa omat rajansa ja pitää niistä kiinni.  [Pyskoterapeutti Soili Poijulan kirjoittama kirja Resilienssi (Kirjapaja). Resilienssi-termin äiti Professori Ann Masten.]

Jos jotain olen ammattijärjestäjänä oppinut, on se itsetuntemus ja sen merkitys ihmisen elämään. Siihen voi vaikuttaa myös elämässäni vaikuttava rooli äitinä. Uskon sillä olleen paljon vaikutusta resilienssini kehittymiseen ja itsetuntemukseen. Lapset on aikamoisia peilejä, joista omia kipeitäkin kohtia pääsee näkemään ja työstämään. Asiakastyössä itsetuntemuksen merkitys korostuu asiakkaiden kanssa, joilla on vaativan elämäntilanteen myötä ollut suunta hukassa. Tavarat kertovat paljon menneestä elämästä ja siitä minäkuvasta, mikä kulloinkin on vaikuttanut. Ihminen kuitenkin kasvaa, oppii ja viisastuu - eikä näin ollen ole sama ihminen kuin aikaisemmin. Siksi myös tavarat, joita ennen on pitänyt välttämättömänä kokee inflaation. Niistä luopuminen taas on haastavaa, koska silloin ei luovuta vain tarpeettomasta tavarasta vaan osasta minäkuvaa. Ollakseen läsnä itselleen tällä hetkellä ja tunteakseen itsensä, on välttämätöntä kasvaa ja luopua menneestä. Siihen vaikuttaa myös se, että hyväksyy historiansa ja siihen vaikuttaneet tekijät. Jokaisen elämässä on haastavia ajanjaksoja, joista selviytyminen on saattanut olla häpeällistä. Jos annamme häpeän määritellä menneen historian, emme voi hyväksyä itseämme täysin. 

Tänään 9.10. Valtakunnallinen mielenterveysomaisten päivä.
Tämän vuoden teemana on
ylisukupolvisuus.

Teema näkyy ammattijärjestäjänä sellaisten asiakkaiden kodeissa, joissa ei olla puhuttu mielenterveyden ongelmista. On voitu tietää, että ongelmia on, mutta niistä ei ole saatu tai voitu puhua. Tällöin ongelmat voivat siirtyä seuraaville sukupolville.
Ammattijärjestäjät ei ole terapeutteja, mutta konkreettinen tekeminen ja kodin järjestely on hyvin terapeuttista. Työskennellessä käydään läpi ongelman syntymekanismeja, jotka voivat juontaa juurensa sukupolvien takaisiin toimintamalleihin. 

Huomenna 10.10. Vietetään myös maailman mielenterveyspäivää näyttämällä vihreää valoa ja kysymällä maailman tärkein kysymys: Mitä kuuluu?