12. huhti, 2019

Talouspaperirulla keittiön pöydällä

Hiljaista. Vähän jo ränsistynyttä. Tuo aitakin kaipaisi maalia. Pihaankin on kasvanut pajukkoa. Varis raakkuu. Talo pysyy kuitenkin tukevasti kivijalallaan, kätkien sisäänsä tarinoita menneisyydestä.

Sisällä aika on pysähtynyt. Mihinkään ei ole koskettu vuosiin ehkä vuosikymmeniin. Kuivatavarakaapissa hiiret on juhlinut. Valkoinen pöly ja hämähäkin seitit näkyy auringonvalossa. Lattialauta narahtaa. Juuri tuo sama narahdus on kuulunut samasta kohtaa aina ennenkin.

Lasivitriinissä näkyy myrnan astiasto. Keittiön pöydällä on talouspaperirulla. Melkein näet kun joku istuu keittiön pöydän ääressä yksin. Sitten se katoaa.

Näitä taloja näen lähes päivittäin ajellessani. Mielikuvat tyhjistä autioituneista taloista on juuri yllä kuvatun kaltainen. Tuo talouspaperirulla on eräidenkin tyhjillään olevien talojen ikkunalla keittiön pöydällä. Aivan kuin muistuttamassa siitä, että täällä on asuttu. Tämäkin on ollut joskus jonkun koti.

Ajattelen mielessäni mitä nuo talot kertoisivat niistä ihmisistä, jotka siellä ovat asuneet. Mitä talot ovat aikojen saatossa nähneet. Miten aika on muuttunut vuosien saatossa. Nuo talot kätkee sisäänsä tärkeitä asioita menneistä ihmisistä - heidän historiastaan. Joka ei suinkaan kuollut heidän mukanaan. Se elää jälkipolvissa ja ihmisten muistoissa. Ja niistä voisi kertoa jo uusia tarinoita.

Hylätyksi tuleminen - vaikkakin tässä tapauksessa puhutaankin talosta, kielii tunteista joita ei ole pystytty käsittelemään. Maksetaan mieluummin kiinteistöverot ja vakuutukset automaatiolla niinkuin tähänkin asti. Ettei joutuisi kohtaamaan todellisuutta.

Ammattijärjestäjä auttaa asiakasta luopumaan turhasta tavarasta, mutta samalla myös käsittelemään niistä nousevia ajatuksia ja tunteita. Ja ohjaa hakemaan apua, kun tilanne sitä vaatii. Käsittelemättä jääneet asiat voi heijastua monenlaisten tavaroiden kautta.

Perintötavarat ovatkin siitä hankalia, että toiselle esine voi aiheuttaa todella voimakkaan tunnereaktion, kun toiselle se on vain tavara. Ja näissä tilanteissa syntyy riitoja, koska ei pystytä puhumaan asioista ja kohtaamaan niitä omia tunteita. Jokainen on loppupelissä vastuussa omista tunteistaan. Ja siitä että ottaa vastuun niiden käsittelemisestä.

Todennäköisesti tunnereaktioita aiheuttavat tavarat itsessään ei ole se mikä tunnekuohun aiheuttaa. Vaan oma sisäinen pelko, riittämättömyys tai muisto jostain tilanteesta laukaisee tunnekuohun. Tunnekuohu menee kyllä ohi, mutta jättää jälkensä.

Näitä tilanteita väistellään sillä, että jätetään asiat käsittelemättä. Ja kirjaimellisesti talouspaperi jää keittiön pöydälle, ehkä vuosikymmeniksi.