23. kesä, 2018

Muistot järjestämisen esteenä

Kirjoitin viimeksi tunteista järjestämisen esteenä. Tunteiden kanssa sidoksissa ovat myös muistot. Muistot ja tunteet kulkevat käsikädessä. Muistoihin kuitenkin vaikuttaa omat tunne kokemukset. Samalta ulkomaanmatkalta puolison tai ystävän kanssa voi olla erilaisia muistoja, koska koemme asioita eritavalla.

Monella on kotona esineitä, joita säilytämme niiden tunnearvon vuoksi. Tunnearvoa ei voi rahassa mitata eikä sitä voi kukaan sivullinen arvioida. Tunnearvo perustuu muistoihin. "Sain tuon maljakon edesmenneeltä mummoltani. Jos luovun siitä, luovun myös mummon muistosta." - näin ainakin uskomme. Mutta mummo ei ole siinä maljakossa. Toki jos maljakko on käytössä eikä tuota ahdistusta niin siitä ei pidäkkään luopua. Jos näin ei ole, voi maljakon lahjoittaa eteenpäin ja pitää mummon muiston sydämessään.

Perityt esineet ja tavarat ovatkin sitten vaikeampia. Etenkin silloin kun kuolinpesää ei ole vielä jaettu. Kaikkien tunnekokemus ja tunnearvo tiettyjen esineiden kohdalla voi olla erilainen. Toiselle mitään sanomaton esine, voi toiselle olla hyvinkin tärkeä. Puhuminen, rehellisyys ja avoimuus - on hyvä keino välttää riidat ja pahamieli tai jopa sukupolvia jatkuvat kaunat. Tunteista puhumisen taito on opeteltavissa koska tahansa.
Perintöesineiden kohdalla aika, puhuminen ja yhdessä vastuunkantaminen ovat myös osa surutyötä. Se on luopumista siitä, mitä ei voi saada enää takaisin. Olisi vähintäänkin kunnioitettavaa edesmennyttä kohtaan, käydä hänen elämästään ja elämäntarinastaan jäljelle jäänyt maallinen omaisuus läpi. Samalla muistellen hänen elämäänsä.
On myös ymmärrettävää, että toisen tavaroita ei tahdota käydä läpi. Syitä siihen on monia. Silloin tunnetaakka siirretään usein ulkopuoliselle, eikä kohdata sitä itse. Se voi myöhemmin harmittaa etenkin nuorempaa sukupolvea, joka on kiinnostunut menneisyydestään.

Menneisyys on osa itsensä tuntemista. Jos ei tiedä mistä on tullut, ei voi täysin ymmärtää miten on tullut sellaiseksi kuin on. Avoimiin kysymyksiin löytää vastauksen, kun uskaltaa olla rohkea ja ottaa asioista selvää hyväksyen, ettei menneisyys ole ollut pelkkää iloa ja onnea. Jos sillä aiheuttaa sukulaisissa tunnereaktion - joka hämmentää tai suututtaa - sekin kertoo siitä, että henkilö ei ole käsitellyt asioita. Salatut ja vaikeat asiat ovat hyvin arkaluontoisia, mutta niistäkin on hyvä puhua. Sisälle säilötyt muistot sairastuttaa ja tukahduttaa ihmisen sisältä päin.