10. kesä, 2018

Tunteet järjestämisen esteenä

Moni ammattijärjestäjä on työssään huomannut, että tavarakaaoksen perimmäinen syy ei ole liika tavara. Tunteet tavaroiden pois heittämisen taustalla vaikuttavat siihen, miten koemme tavarat kodissamme. Toiset kokevat kotinsa viihtyisäksi ja kotoisaksi, kun ympärillä on paljon tavaraa. Toiset tarvitsevat minimalistisen kodin, joka tuo rauhaa ja harmoniaa omaan elämäänkin.

Molemmat kodit ovat ihmisen tunnekokemukseen perustuvia ja oikeita ratkaisuja juuri heidän kodissaan. Milloin tavaraa sitten on liikaa tai milloin siitä tulee luopua? - Kun se hankaloittaa elämää ja koet siitä ahdistusta. Yleisemmin käytetyt tavarat ovat hukassa, ostat uusia kadonneiden tilalle tai ahdistut kun avaat huoneen oven tai näet tavarat.

Ennen elämä oli monin tavoin yksinkertaisempaa, kun ei tiedetty paremmasta. Tunteet ennen ja jälkeen ovat kuitenkin pysyneet muuttumattomina. Pelko tulevasta sai ihmiset säilyttämään tavaraa pahan päivän varalle. Onni koettiin saavutetuista eduista ja paremmasta elämänlaadusta. Iloa naapurin tuomasta lahjasta. Ikävä ja suru menetetyistä asioista. Viha ja kateus toisen paremmasta onnesta.

Tavaroista luopuminen aiheuttaa tunnereaktion, joka saa meissä aikaan puollustusmekanismin. ”En minä tätä voi heittää pois, koska voin vielä tarvita sitä.” Kun alamme avaamaan tuon puollustusmekanismin taustoja, huomaamme niiden kumpuavan tunteista. Pelko siitä, että tarvitseekin joskus myöhemmin kyseistä esinettä. Järjellisesti voimme kysyä tältä tunnereaktiolta, mitä tapahtuisi jos heittäisimme tavaran pois? - Ehkä tavaraa ei tarvittaisi. Tai voimme hankkia uuden tai lainata sitä tarvittaessa. Maailma ei siis romahdakkaan vaikka sisällämme vellova pelko niin antaisi ymmärtää.

Tässä kohtaa ammattijärjestäjä auttaa ja tsemppaa asiakasta. Käsittelemään tunnereaktioita ja käymme niitä asiakkaan kanssa yhdessä läpi. Pienennämme mörköjä ja korostamme iloa tuottavien esineiden merkitystä tuomalla ne esiin muiden tavaroiden joukosta. Toimimme asiakkaan henkilökohtaisena valmentajana, että hommat viedään suunnitelman mukaisesti (joskus suunnitelmasta poiketen) loppuun. Asiakas oppii tunnistamaan esteensä järjestämisen aikana, käsittelee sisäisiä tunteita ja niistä aiheutuvia puollustusmekanismeja.

Kuten tunteita on monenlaisia, niitä myös käsitellään eri tavalla. Toisille ihmisille tunteista puhuminen on helppoa, eikä he sido tunteita tavaroihin. Silloin tavaroista luopuminen on myös helppoa. Toiset kokevat tavarat läheisemmiksi ja sitoo niihin tunteita ja muistoja. Luopuminen on vaikeampaa. Tässä huomaamme eron ihmisten välillä, jotka pitävät ammattijärjestäjän palkkaamista täytenä huuhaana.

Kaikkien tekemiemme ja tekemättä jättämien asioiden ympärillä velloo tunteet. Tunteiden käsittely on taito, jota joutuu opettelemaan. Menneisyydellä ja omilla kokemuksilla on suuri merkitys siihen miten me kohtaamme ja käsittelemme niitä. Ei anneta muiden ihmisten lannistaa omia tunne kokemuksia. Eikä omien pelkojen estää meitä toteuttamasta asioita.

 

Mitä tapahtuisi, jos emme antaisikaan tunteen estää meitä toimimasta? Annetaan tunteiden tulla, mutta ei pidetä niitä absoluuttisena totuutena.