7. huhti, 2018

Mitä jälkeen jää?

Margareta Magnusson on ruotsalainen 82-vuotias nainen, joka on elämässään tehnyt useamman kuolinsiivouksen. Vaikka sana kuolinsiivous kalskahtaa pelottavalta - on kirja kuitenkin elämänmakuinen. Margareta on kirjoittanut piristäviä tarinoita omasta elämästään ja siitä miten hän on tehnyt omaa kuolinsiivousta. Tosiasiahan on että me kaikki kuolemme. Sitä emme tiedä, koska näin tapahtuu.
Olisikin syytä pohtia miten haluaa elää elämäänsä. Ja mitä haluaa jättää jälkeensä. Tähän oli herännyt myös Margareta. Aivan kuten minä ja Helenakin olimme jo pitkään pohtineet samaa asiaa.
Paras Perintö koskettaa myös kuolinsiivousta.
Siinä missä Margareta sanoo, että kuolinsiivous täytyy hoitaa itse ja yksin - me Helenan kanssa olemme erimieltä. Ei täydy selvitä yksin. Jotkut pystyvät hoitaa asiat itse ja järjestelmällisesti, mutta on hyvä muistaa että me kaikki olemme erilaisia. Siinä missä toisen on helppo luopua tavaroista, toiselle se voi olla ylitsepääsemätön este.
Lisäksi tavaroista ja niiden aiheuttamista tunteista on hyvä puhua järjestämisen aikana. Omille lapsille ainakin olisi hyvä kertoa, että tekee tälläistä kuolinsiivousta. Heidät voi vaikka ottaa mukaan kuolinsiivoukseen, jotta hekin kuulevat tarinoita tavaroiden taustalla. Siitä mistä ne on tulleet tai keltä ne on saatu. Jos lapset asuvat kaukana tai eivät halua kuulla tarinoita, voi säästettävien tavaroiden joukkoon kirjoittaa tavaroiden tarinoita. Lapset voivat sitten todellisen kuolinsiivouksen aikaan päättää tavaroiden kohtalon sen mukaan, mitä sinä olet halunnut ja toivonut. Siten he voivat elää tarinasi uudelleen tarinoiden kautta.

Mitä mieltä sinä olet kuolinsiivouksesta? Millaisen perinnön sinä haluat jättää jälkeesi?