15. loka, 2015

Hemulia ahdistaa, koska hän ei ole enää keräilijä vaan hänestä on tullut omistaja.

Muumeissa on hyviä sutkauksia, joita on helppo sijoittaa omaan elämään. Keräilemme asioita elämän aikana ja säilömme niitä vaikka niille ei olisi tilaa. Keräämme ja keräämme, kunnes huomaamme että tavara määrä vain ahdistaa. Mihin minä näitä tarvitsen? En mihinkään, mutta niitä oli kiva kerätä. 

Usein keräämme tiettyä tavaralaatua. Astioita, kirjoja, postimerkkejä, kippoja ja kuppeja, tupperwarea, partylitea ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan. Tavaralla on hintaa eikä siitä malteta enää luopua. Sitten se säilötään kaappiin, josta tila on loppunut jo aika päiviä sitten.

Kirjojen keräilijästä tulee kirjastonhoitaja. Koriste-esineiden keräilijästä museonhoitaja. Ne ovat ammatteja, joista jotkut saa palkkaa. He hoitavat ja huolehtivat kirjojen ja esineiden kunnosta, pyyhkivät pölyt niistä ja pitää ne esittelykunnossa. Kuinka moni kotikeräilijä tekee saman? Harva pyyhkii pölyt koriste-esineiden päältä edes kerran viikossa. Kirjoja ei ole selattu aikoihin ja päälle kertyy rasvaista pölyä. Silti niitä säilytetään, jos niitä vaikka joskus tarvitaan.

Nuuskamuikkunen sanoo Muumipeikko ja Pyrstötähdessä hyvin valaisevan sutkauksen: "Ei kaikkea tarvitse omistaa. Kun suljen silmät, ne ovat minulla päässä. Ei kaikkea tarvitse mukanaan raahata."

Tässä vinkki: Ota tavaroista kuvat. Karsi kokoelma sellaiseksi että pystyt myös hoitamaan ja huoltamaan kerättyjä esineitä. Jos sinulla ei ole aikaa niiden huolehtimiseen, et todennäköisesti myöskään tarvitse niitä. Aikasi kuluu johonkin tärkeysjärjestyksessäsi tärkeämpään asiaan tai harrastukseen. Myöhemmin voit katsoa kuvasta mitä kivaa joskus on tullut keräiltyä.