Vinkkejä ja ajateltavaa

14. syys, 2018

Tällä viikolla teemana on ollut hävikkiviikko. Sen uutisoinnilta ei toivottavasti ole kovin moni välttynyt. 

Henkeä kohti tuotamme kotitalouksissa noin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa, mutta määrät vaihtelevat paljon eri kotitalouksien välillä. Se on paljon ruokaa. Suunnilleen 125 euron edestä peruselintarvikkeita kuukaudessa. Sen lisäksi että jonkun tuottama ruoka menettää merkityksensä jouduttuaan roskiin, sen kuljettaminen tuottajalta kauppaan ja kaupasta sinun jääkaappiin on tuottanut turhia päästöjä ja kuluja. 

Miten turhalta hävikiltä voidaan välttyä? 

Ainakin suunnittelemalla ostokset tarkemmin. Ruokasuunnitelmat ja ostoslistat estävät heräteostosten syntymistä. Myös kaappien ja jääkaapin säännöllisellä inventoinnilla löydät tuotteet joiden päiväys alkaa lähestyä tai on jo mennyt ohi. Parasta ennen- päiväys ei tarkoita että ruoka on syöntikelvotonta. Katso, haista ja maista - käytä pois jos aistin varaisesti tuote ei ole pilaantunut. Viimeinen käyttöpäivä on merkitty yleensä lihatuotteisiin. Käytä aistejasi, jos tuote ei raakana tuoksu miltään, voi se pannulla paistettaessa alkaa tuoksua.

Löydät hyviä vinkkejä ja hävikkiruoka reseptejä täältä.

 

Milloin olet siivonnut keittiön ja käynyt läpi pakastimen? Otetaanko viikonlopun haasteeksi kuivatavarakaapin, maustehyllyn, jääkaapin ja pakastimen tarkistus? Kaikkia ei tarvitse tehdä kerralla ja voit jatkaa ensi viikolla, jos et ehdi kaikkia viikonloppuna. 

 

6. syys, 2018

Sunnuntaina kysyin facebookissa seuraajilta "Milloin viimeksi olet kysynyt itseltäsi, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä?"

Toivon, että jokunen pysähtyi itseltään tuota asiaa kysymään.

Olin viikonloppuna lomareissulla Helsingissä. Helsinki on sellainen paikka, joka muistuttaa minua siitä kuka elämääni johtaa. Se antaa luvan nauttia elämän pienistä asioista. Se kertoo, kun on paininut oman olon kanssa liian pitkään ahtaissa ympyröissä.

Kävin Helsingissä ensimmäisen kerran syksyllä 2015 - ammattijärjestäjäkoulutuksessa. Se reissu muutti elämässäni monta asiaa. Oli hirmuisen pelottavaa poistua omalta mukavuusalueelta ja tehdä muutos. Vielä pelottavampaa tälläiselle maalaiselle oli tehdä se vieraassa pääkaupungissa, jossa ihmisvilinä ja jopa kello tuntuu kulkevan ihan eri ajassa kuin täällä maalla.

Joka kerta matkatessani Helsinkiin, muistan sen tunteen koulutusviikonlopun päätyttyä. "Jes! Mä tein sen!" - ei ollut mikään itsestäänselvyys matkata Kauhavalta Helsinkiin opiskelemaan alaa, josta ei täällä oltu edes vielä kuultu. Miten monet sitä piti järjettömänä rahan haaskauksena. Tai muuten mitätöi omalla katkeruudellaan omaa oloani ja tekoani pienemmäksi.

Koulutus ei ollut pelkkä koulutus. Se oli matka, joka opetti minusta itsestä asioita, jotka muuten olisi voinut jäädä oppimatta. Oikeastaan se oli vasta polun alku itseni tuntemisen matkalla. Tuota polkua olen sen jälkeen kulkenut. On tullut hairahdeltua polulta joskus sivurauteille, kuuntelemaan muiden mielipiteitä siitä miten en todellakaan voi onnistua. Onneksi polullani on ihmisiä, jotka vetää takaisin oikealle polulle.

Palatakseni siihen, mikä elämässä sitten on kaikkein tärkeintä. Oletko jo miettinyt mikä sinulle on kaikkein tärkeintä?
Missä kohtaa tärkeysjärjestyksessä muistat mainita itsesi? Se kun kovin usein kaiken tärkeän keskellä unohtuu. Eikä se tarkoita itsekkyyttä, että pitää huolta myös itsestään ja jaksamisestaan. Jos oma kori on kovin tyhjä, ei ole annettavaa niillekään joita tärkeysjärjestyksessä pitää tärkeänä.

Tee viikonloppuna asioita, mitkä tekevät sinut iloiseksi. Ota aikaa itsellesi. Nauti!

31. elo, 2018

Tiistaina oli Kauhavalla Kansalaisopiston järjestämä hyvinvointipäivä. Keskustelin ihmisten kanssa siitä, onko heillä paheena säilyttää turhaa tavaraa? Aika moni myönsi tämän paheen.

Eräältä mieshenkilöltä kysyin millaisessa kodissa hän haluaisi asua. Hän kertoi, että mökkeilevät vaimonsa kanssa joka kesä. Etsivät vuokramökkejä ympäri Suomea. Elämä on mökkeillessä niin paljon helpompaa, kun mukana on vain välttämättömät tavarat ja tarvikkeet. Ruokaostoksetkin joutuu miettiä etukäteen että kaikki tulee sitten myös syötyä. Vuokramökeissä usein löytyy myös perustarvikkeet, joten ihan kaikkea ei tarvitse kuljettaa mukanaan. Sukujen yhteiskäytössä olevilla mökeillä tunnelma on erilainen kuin vuokramökeissä. Siellä usein on paljon huoltotöitä ja puuhaa, jolla ylläpidetään mökin kuntoa. Vuokramökeissä nämä kaikki on jo valmiina ja niistä huolehtii joku muu.

Monien kanssa keskusteluun nousi aiheeksi se, että saa kyllä karsittua tavaraa pusseihin ja laatikoihin. Mutta tavara ei poistu kotoa. Se työnnetään nurkkaan tai varastoon odottamaan, että joskus vie ne sitten kirpputorille tai kierrätykseen. Sitten ne unohtuu sinne ja niitä käydään myöhemmin uudelleen läpi.

Miten sä voit ammattijärjestäjänä tietää tarviinko mä jotain tavaraa myöhemmin, jos en mä tiedä sitä itsekään? Enpä minä tiedäkään, mutta yhdessä asiakkaan kanssa tavaroita läpikäydessä kartoitamme todennäköisyyttä tavaran tarpeelle. Koska sitä on viimeksi käytetty? Millaisessa tilanteessa sitä tarvitaan? Tarvitaanko sitä usein? Onko se ollut kateissa kun olisit sitä tarvinnut, mitä teit silloin? Auttavia kysymyksiä on paljon ja yleensä keskustellessa asiakas prosessoi asiaa itse ja päätös tulee ikäänkuin itsestään.

Mihin tarvitsen ammattijärjestäjää jos voin tehdä homman itse? Ihan samalla tavalla kun tarvitset parturia leikkaamaan hiukset tai tapiseeraajan tapetoimaan. Ammattilaisen kanssa homma on tehokkaampaa ja tulee valmiiksi. Asiaan tulee ihan erilainen ote ammattilaisen kanssa kun yksin tehdessä.

Oli myös muutama, jotka kertoivat että eivät todellakaan säilytä mitään turhaa vaan heittävät kaiken pois. Käyvät kaappeja säännöllisesti läpi ja tietävät missä minkäkin tavaran paikka on. Tällaisilla henkilöillä on luopuminen helppoa. Kaikilla on erilaisia taitoja ja toiset on hyviä toisissa asioissa kuin toiset. Eikä se tee meistä huonompia, jos johonkin tarvitsee apua.

Eräässä keskustelussa nousi esiin, ettei enää tarvitse käydä tavaroita läpi, kun kohta kuitenkin on kaksi metriä multaa päällä. (Tämä mustaahuumoria.) Eli surutta siirretään vastuu tavaroista jo seuraavalle sukupolvelle, joka painii omien tavaroiden, työn ja elämän kiireiden kanssa. Vastuu tavaroista on aina itsellä. Vaikka oma toimintakyky olisi jo heikompi, on aina mahdollista tehdä edes pieninä erinä jotain helpottaakseen jälkipolville eteen tulevaa tilannetta.

Siteeraan tähän loppuun Vertti Harjuniemeä, joka kertoi miten voi saavuttaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Ihmisen tärkein tehtävä jo aikojen alussa on ollut pysyä hengissä. Ja se vaatii sen että energiaa käytetään oikein ja tehokkaasti. Jos jokin osa-alue ei toimi oikein, se vaatii muutoksen. Ihminen ei pidä muutoksista. Ne on uhka joka rikkoo turvallisuudentunnetta. Ilman muutoksia ei kuitenkaan voi saada mitään uutta ja parempaa. Jos teet samaa asiaa toistuvasti - saat saman tuloksen.
Aivan kuten urheilusuorituksessa, painoja täytyy lisätä, jotta saadaan parempia tuloksia.

Millaisia muutoksia sinä kaipaisit elämääsi?

24. elo, 2018

Tämä kiteyttänee kaikki aikaisemmat järjestämisen esteet.

Ulkoiset tekijät vaikuttavat sisäiseen turvallisuuteemme hyvin merkittävästi. Ihan kuten ruoka ja vesi, myös turvallisuudentunne on meille elintärkeä. 
Se estää meitä muuttamasta ympäristöämme, koska pelkäämme sen rikkovan turvan jonka olemme ympärillemme luoneet. Muutos on aina pelottava riski, joka voi kuitenkin parantaa elämänlaatua pidemmällä tähtäimellä huomattavasti. Ennenkuin pystymme ottamaan tuon riskin, meidän täytyy huomata muutoksen tarve. Sitten puntaroimme kumpi ravisuttaa turvallisuudentunnettamme enemmän - ottaa riski vai jättää se ottamatta.
On uskottava, että muutos on askel parempaan vaikka se pelottaisikin.

Tavarat voivat täyttää elämässämme aukkoja, jotka aiheuttavat turvattomuudentunnetta. Ei tarvitse olla edes himohamstraaja. Joskus yksin elävä voi kokea "tyhjän kodin syndroomaa" vaikka tavaraa olisikin paljon. Tyhjyys on yksinäisyydestä johtuvaa pelkoa, jota ruokitaan tavaroilla. "Tyhjän kodin syndroomasta" puhutaan usein kun lapset lentävät pois kotoa, mutta kyllä sitä kokee moni yksin asuvakin. Usein sitä ennen elämässä on tapahtunut muutos. Elämä on täynnä muutoksia. Niiden näkeminen ja se miten niihin reagoimme on seurausta omasta turvallisuudentunteestamme.

Tunnelukot ovat yksi asia, joka vaikuttaa turvallisuudentunteeseemme. Tunnelukot aktivoituvat kun vanhat lapsuuden aikaiset tunteet nousevat esiin. 

Turvallisuudentunteen nostaessa päätään käyttäydymme kuin sisäinen lapsemme. Se lapsi, joka olit lapsena. Miten silloin käyttäydyit kun pelotti? Miten pelottavista asioista selvisi? Kuka sinua lohdutti silloin ja miten? Meidän tulee lohduttaa itse tuota sisäistä lasta. Meidän tarvitsee kertoa itsellemme että kaikki on hyvin. Voi vaikka miettiä mikä kaikki elämässä on hyvin. Peloista kannattaa puhua jonkun kanssa. Ettemme toistaisi sitä haitallista mallia ja täyttäisi näitä aukkoja huonoilla ja itseä rikkovilla keinoilla.

Keskity elämäsi positiivisiin asioihin. Mikä kaikki on hyvin elämässäsi? Mistä olet kiitollinen? 

16. elo, 2018

Tämä on 10.osa järjestämisen esteistä- blogisarjassa.

 

Raha pyörittää monien arkipäivää. Se ei ole ihan kaikille itsestäänselvää, että voi ostaa kaupasta laskematta jokaista asiaa sentilleen. Se ei olisi kylläkään pahitteeksi niillekään jotka voivat ostella miten tahtoo. 

Raha ei määrittele onnellista elämää, mutta tuo siihen helpotusta.

Jos keskitymme kotiin tulevaan tavaramäärään ja ostaisimme vain tarpeeseen, kuluttaisimme varmasti vähemmän. Mikä sitten määrittää tarpeen?
Jos olet jo mustilla lenkkareilla liikenteessä, tarvitsetko uudet siniset lenkkarit? Luomme itse itsellemme tarpeen saada uutta ja yhteensopivaa. Joskus palkitsemme itsemme hyvästä suorituksesta. Mutta onko tarve todellinen? - ihan yhtä todellinen kuin puhdas vesi afrikassa. Ehkä et tarvitse värin takia uusia kenkiä, mutta jos mustat lenkkarit on jo rikki tai jääneet pieneksi. Tarve voi olla ihan realistinen. Ei ole nimittäin yhdentekevää millaisilla kengillä kävelet, jos haluat kävellä vielä monien vuosienkin päästä terveillä jaloilla.

Palataksemme rahaan ja siihen miten se estää järjestelemisen. Kun on mahdollista saada nykyään tavaraa jo ilmaiseksi tai todella halvalla, luulemme säästävämme. -70% tarra jakkutakin hintalapussa kertoo sinun säästävän 140euron jakkutakissa 98euroa. Todellisuudessa kulutat 42euroa. Jos jakku oli ollut hankintalistalla jo pidemmän aikaa ja olit lähtenyt sellaista etsimään - olit tehnyt löydön! Muussa tapauksessa se oli heräteosto, etkä tehnyt todellista säästöä senttiäkään. Vielä vähemmän, jos jakku jää käyttämättömäksi kaappiin, koska ei ole yhteensopiva minkään kaapista löytyvän kanssa.

Raha estää meitä myös luopumasta tavarasta, koska kuvittelemme tavaran olevan arvokas tai muistamme kuinka paljon siitä jo olemme maksaneet.
Emme voi luopua, koska pelkäämme luopuvamme rahasta. Joutuisimme myöntämään, että tuli tehtyä huono diili. Ja sehän ei meidän täydelliseen säästäväiseen luonteeseen sovi ollenkaan.

Jotkut pitää ammattijärjestäjän palkkaamista kalliina. Mutta niin on ennen pidetty kampaajia, personal trainereitä ja siivoojiakin. Kaikki myyvät taitojaan, joita joituu opettelemaan. Eli kaikki käyvät tarvittavat koulutukset, ovat alasta kiinnostuneita ja tekevät työtä jolla haluvat omalla tavallaan auttaa ihmisiä. Voit ihan hyvin leikata hiuksesi itse, mutta luotat silti kampaajaan jolla on tarvittava taito ja silmää tehdä leikkauksesta hyvä.
Tiedämme miten kuntosalilaitteita käytetään ja mitä on terveellinen ruoka, mutta haluamme personal trainerin tukea, ohjausta ja sparrausta.
Siivotakin osataan ja tiedetään miten se pitäisi tehdä, mutta miksi käyttää omaa aikaa siihen, minkä joku toinen tekisi mielellään.
Kaikki ammattilaiset tekevät työtä, ei vain siksi että ovat asiaan perehtyneitä ja tykkäävät siitä, vaan myös siksi että olisi leivän päällä muutakin kuin ylähuuli.

Ammattijärjestäjän palkkaamisesta sinulla on mahdollista saada kotitalousvähennys. Saat oman hyvinvoinnin ja järjestetyn kodin lisäksi ohjausta ja tukea, ettet joituisi samaan tilanteeseen epäjärjestyksen kanssa uudelleen.

Tiedätkö sinä mihin rahasi kuluvat?
Kurkkaa nettipankkisi finanssivahti tai laita ihan paperille ylös viime kuun menot. Erittele esimerkiksi. Asuminen (sähkö, vesi, vuokra/laina), ruoka, polttoaine, huvi.