Vinkkejä ja ajateltavaa

19. heinä, 2018

Mielenterveys on käsitteenä hyvin laaja ja pitää sisällään monia sairauksia. Ne ovat myös yksi iso syy siihen, että kodin järjestäminen on hankalaa ja ihan perusasiat elämänhallinnassa ei ole kunnossa.

Mielenterveyttä horjuttaa sairauksien ohella elämän kriisitilanteet: työttömyys, läheisen menetys, rahahuolet tai muu mikä horjuttaa meidän arkipäivästä selviämistä. Normaalisti elämässä voi olla kausia, että uniongelmat ja väsymys estävät meitä selviämästä arkipäivän toimista.
Viimeksi jo puhuttiin ihmissuhteista, jotka myös vaikuttavat mielenterveyteemme. Ystävät ja perhe auttavat elämän kriisien yli. Niinhän sitä sanotaan,  että jaettu suru puolittuu ja jaettu ilo kaksinkertaistuu.
Joskus ongelmat kasaantuvat, jolloin häpeä ja pelko menettämisestä estävät meitä puhumasta. Silloinkaan ei saa jäädä ongelmien kanssa yksin. On esimerkiksi monia auttavia puhelimia joihin voi soittaa ihan nimettömänäkin. Jo ääneen sanottuna aivot voivat työstää asiaa, eikä se välttämättä tunnu enää niin suurelta. Pääasia kuitenkin on, ettei jää ongelmiensa kanssa yksin.
Vaikka et löytäisi heti oikeaa tahoa mihin täytyisi ottaa yhteyttä, yhdessä se voi löytyä.

Olen itse koulutukseltani lähihoitaja, joten perustietoa mielenterveysongelmista on. Olen itse myös perehtynyt aiheeseen. Siksi haluan myös auttaa mielenterveysongelmien kanssa painivia. Ratkaisuja ongelmiin etsitään yhdessä. En ole terapeutti vaan ohjaaja ja tsemppaaja. Ammattijärjestäjät auttavat järjestämisongelmissa pureutumalla ongelman taustoihin, jolloin muutokset ovat pysyvämpiä. Emme tee asiakkaan puolesta päätöksiä emmekä tuomitse asiakasta valinnoistaan. Ohjaamme lempeästi ja kannustaen asiakasta muutoksessa. Asiakkaiden tilanteet ovat yksilöllisiä ja ainutlaatuisia. Joskus on helpompi ottaa tilanteeseen ulkopuolinen avuksi. Läheisten kanssa hommaan tarttumisessa on erilainen jännite. Riitatilanteitakin voi syntyä, jos tavoitteet projektin etenemisessä on erilaiset. Ammattijärjestäjän kanssa edetään asiakkaan tahdissa.
Omaan hyvinvointiin kannattaa panostaa. Vaikka eteneminen olisi lapsen kengissä pieniä askelia eteenpäin, on se parempi kuin ei etenemistä ollenkaan.
Vinkkini silloin kun tuntuu, ettei saa tartuttua toimeen, kun mistään ei saa otetta - tiskaa kuppi käsin. Käsillä tekeminen on aivoille sykäyksen antava voima. Mieli huomaa että jotain tapahtuu. Sen kun saa valmiiksi, saa itseään kehua ja kiittää. Ei ole surkea, saamaton, uusavuton - mieli vain on uupunut. Mutta siitä huolimatta yksi asia on tehty alusta loppuun valmiiksi. Se vaikuttaa aivojen serotoniinitasoon - Sen toiminta keskushermostossa vaikuttaa muun muassa mielialaan, vireystilaan, aggressiivisuuteen ja ruokahaluun. Ehkä se saa myös tiskaamaan loputkin tiskit. 😉

Laitan tähän vielä loppuun pari linkkiä, joista voi olla apua mielenterveyden ymmärtämisessä.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/miksi_toisen_mieli_jarkkyy_helpommin_kuin_toisen

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveysseura/organisaatio-ja-toiminta/strategia/mitä-mielenterveys

Jos sinä tai läheisesi tarvitsee apua ja tukea. Suosittelen katsomaan vielä tämän:

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua

12. heinä, 2018

Kuva kertokoon ihmissuhteiden karikoista ja ristiaallokoista. Niiltä kun ei voi elämässään välttyä.

Ihmissuhteiden merkitys elämässämme on poikkeuksetta valtavan suuri. Mutta voiko se joskus olla liian suuri?
Vaikka meille usein sanotaan, ettei muiden mielipiteillä ole väliä, eikä sitä pitäisi liikaa ajatella. En tiedä yhtäkään, joka ei olisi joskus miettinyt mitähän tuo tästäkin touhusta ajattelee tai mitä tuokin mielipiteellään tarkoitti. Häpeä ja epävarmuus ovat tuttuja varmasti ihan kaikille.

Jos annamme muiden mielipiteiden vaikuttaa elämäämme, lakkaamme elämästä oman näköistä elämää. Alamme suorittamaan muiden meille ajateltuja unelmia.

Mitä läheisempi ihmissuhde, sitä tärkeämpänä pidämme sieltä saatuja mielipiteitä. Itse olen joutunut jäähyttämään ennen tärkeänä pitämiäni ihmissuhteita, jotta voisin elää omaa elämääni. Negatiiviset mielipiteet otan kyllä vastaan, mutta en jää niiden vangiksi. En ole vastuussa negatiivisen kommentin heittäjälle mistään.

Mitä enemmän ruokimme positiivisuutta, itsetuntoamme sekä itsetuntemusta, tulemme onnellisemmaksi ja tietoisemmiksi siitä mitä elämältä haluamme. Opimme huomaamaan sen mitä meillä jo on ja olemaan kiitollisia siitä.

Silloin kaikelle turhalle ja raskaalle on helpompi sanoa ei.
Koska mikä muukaan olisi elämäntarkoitus, kun tulla onnelliseksi.

Tuletko sinä onnelliseksi materiaalista?

7. heinä, 2018

Usein tarmoa täynnä aloitamme järjestämishommat. Ne kuitenkin tyssäävät kun omat vaatimukset nostavat päätään - ei ole tarpeeksi hyvää säilytyspaikkaa, ei tarpeeksi hyvää kierrätysvaihtoehtoa, facebookin kierrätysryhmät liian hitaita...
Pahinta on kun perfektionismi iskee. Kun kaikki pitää tehdä just eikä melkein. Kaikki tavarat käydä läpi yksitellen, selata jokainen lehti ja paperinippu tai jokainen nurkka pitää saada ihan viimeisen päälle hyväksi. Sitten luovutetaan, kun urakka alkaa tuntua ihan mahdottomalta.
Taas yksi este estää meitä pääsemässä projektissamme eteenpäin.
Miten pääsisimme eroon täydellisyyden tavoittelusta?

Voimme pilkkoa projektia pienempiin osiin, mutta on pystyttävä hyväksymään hetkellinen epäjärjestys ja epätäydellisyys. Kun yhden nurkan saa valmiiksi, toinen näyttää jo kaoottisemmalta.
Täytyy muistaa ettei tavaratkaan ole kotiimme kerääntyneet tunnissa, joten ne eivät voi kaikki kadota tunnissa.
Perfektionistille tärkeä voimalause "Riittävän hyvä riittää" - tarkoittaa että pieniä yksityiskohtia ei kannata jäädä hiomaan. Jos tavarat ei haittaa, ne ei haittaa. Ei siis korjata sitä, mikä ei ole rikki.

Olemme ihmisinä keskeneräisiä, miksi vaatisimme kodiltamme täydellisyyttä.

Oletko sinä liian ankara ja vaativa itseäsi kohtaan?

P.s. Heinäkuun hintatarjous
89€/2h (+kilometrikorvaus 0,42e/km yli 15km matkalta)
Lue lisää facebookista!

30. kesä, 2018

Uskomus eli luulo siitä mitä ajattelet olevan totta. Ei siis fakta vaan uskomus totuudesta. 

Uskot, että olet todella hyvä sukankutoja. Eihän se kovin vaikeaa voi olla, kun äiti ja isoäitikin niitä osaa kutoa. Säilöt villalankoja ja puikkoja odottamassa sitä kuuluisaa inspiraatiota. Seuraavalla kerralla kun siivoat tavaroita, mietit ettet voi heittää niitä pois, koska olet hyvä sukankutoja. Uskomus muuttuu ajan saatossa omassa mielessä faktaksi. Uskomus voi olla myös sitä mitä haluaisit olla. Aikasi näin ajateltua uskot jo olevasi sitä. Aivot kun on niin hassut, että ne uskoo kaiken mitä niille sanoo. 

 

Toinen uskomus mikä on myös aika yleinen "en voi heittää pois, koska voin tarvita sitä". Se on jäänne pula-ajalta, kun kaikki säilytettiin pahan päivän varalle. Sitä kuitenkin kuulee edelleen ihan päivittäin. Pohditaanpa hieman tätä uskomusta. Mikä olisi sinulle sellainen tavara, jota et käytä usein mutta et voi heittää poiskaan? 

Esimerkiksi. Remonttia varten tarvittu laminaattileikkuri. Et voi laittaa sitä pois, jos vaikka tarvitsisi vaihtaa rikkoutunut laminaatti tai uusia koko lattia. Eikä laminaattileikkuri nyt paljon tilaa vie. MUTTA todellisuudessa laminaatin käyttöikä on useampia vuosia ja harvemmin rikkoutunutta laminaattilevyäkään aletaan vaihtamaan. Jos laminaattileikkurille tulee tarvetta, sitä voi kysyä lainaan tai vuokrata remontointi liikkeistä. Uusiakin saa kaupasta hyvin nopeasti nykypäivänä. 

Eli uskomus sen pois heittämiseen voidaan kumota. Se ei ole fakta. 

Millaisia muita uskomuksia voi olla järjestämisen esteenä?

 

Kuva on Habitare-messujen antiikkiosastolta viime syksyltä. 

23. kesä, 2018

Kirjoitin viimeksi tunteista järjestämisen esteenä. Tunteiden kanssa sidoksissa ovat myös muistot. Muistot ja tunteet kulkevat käsikädessä. Muistoihin kuitenkin vaikuttaa omat tunne kokemukset. Samalta ulkomaanmatkalta puolison tai ystävän kanssa voi olla erilaisia muistoja, koska koemme asioita eritavalla.

Monella on kotona esineitä, joita säilytämme niiden tunnearvon vuoksi. Tunnearvoa ei voi rahassa mitata eikä sitä voi kukaan sivullinen arvioida. Tunnearvo perustuu muistoihin. "Sain tuon maljakon edesmenneeltä mummoltani. Jos luovun siitä, luovun myös mummon muistosta." - näin ainakin uskomme. Mutta mummo ei ole siinä maljakossa. Toki jos maljakko on käytössä eikä tuota ahdistusta niin siitä ei pidäkkään luopua. Jos näin ei ole, voi maljakon lahjoittaa eteenpäin ja pitää mummon muiston sydämessään.

Perityt esineet ja tavarat ovatkin sitten vaikeampia. Etenkin silloin kun kuolinpesää ei ole vielä jaettu. Kaikkien tunnekokemus ja tunnearvo tiettyjen esineiden kohdalla voi olla erilainen. Toiselle mitään sanomaton esine, voi toiselle olla hyvinkin tärkeä. Puhuminen, rehellisyys ja avoimuus - on hyvä keino välttää riidat ja pahamieli tai jopa sukupolvia jatkuvat kaunat. Tunteista puhumisen taito on opeteltavissa koska tahansa.
Perintöesineiden kohdalla aika, puhuminen ja yhdessä vastuunkantaminen ovat myös osa surutyötä. Se on luopumista siitä, mitä ei voi saada enää takaisin. Olisi vähintäänkin kunnioitettavaa edesmennyttä kohtaan, käydä hänen elämästään ja elämäntarinastaan jäljelle jäänyt maallinen omaisuus läpi. Samalla muistellen hänen elämäänsä.
On myös ymmärrettävää, että toisen tavaroita ei tahdota käydä läpi. Syitä siihen on monia. Silloin tunnetaakka siirretään usein ulkopuoliselle, eikä kohdata sitä itse. Se voi myöhemmin harmittaa etenkin nuorempaa sukupolvea, joka on kiinnostunut menneisyydestään.

Menneisyys on osa itsensä tuntemista. Jos ei tiedä mistä on tullut, ei voi täysin ymmärtää miten on tullut sellaiseksi kuin on. Avoimiin kysymyksiin löytää vastauksen, kun uskaltaa olla rohkea ja ottaa asioista selvää hyväksyen, ettei menneisyys ole ollut pelkkää iloa ja onnea. Jos sillä aiheuttaa sukulaisissa tunnereaktion - joka hämmentää tai suututtaa - sekin kertoo siitä, että henkilö ei ole käsitellyt asioita. Salatut ja vaikeat asiat ovat hyvin arkaluontoisia, mutta niistäkin on hyvä puhua. Sisälle säilötyt muistot sairastuttaa ja tukahduttaa ihmisen sisältä päin.