Vinkkejä ja ajateltavaa

11. syys, 2019

Kodin ja arjen sujumisessa lähtökohtaisesti tavoitteena on helppous, toimivuus ja selkeys - estetiikkaa ja omannäköisyyttä unohtamatta. Ei ole tarkoitus, että tavarat ovat viivasuorassa järjestyksessä ja koti on kuin kodinkuvalehden kannesta. Silti haaveilemme siitä, koska niin meille on opetettu. Uskomukset ohjaavat toimintaa tavoitteiden ja unelmien välimaastossa. 

Saatamme unelmoida suurista palatseista, avoimesta pohjaratkaisusta ja huonetilasta, jota emme todellisuudessa tarvitse. Uskomukset ohjaavat meitä hankkimaan "normaalia-keskivertoa-sopivaa" juurikin sitä kodinkuvalehden sommitelmaa. Ja todellisuudessa tavoitteena on sopivasti tilaa kaikille ja kaikelle, helppo siivottavuus ja sujuvampi arki. Näin karrikoidusti ajateltuna. Jokaisella tietenkin on omanlaisensa tavoitteet, uskomukset ja unelmat. 

Uutta kotia etsittäessä luomme tavoitteita ja toiveita siitä, millaista haetaan ja mitä vaatimuksia meillä kohteelle on. Eilen katsoin vanhan jakson Asuntokaupat sokkona ohjelmasta, jossa pariskunta oli jo pitkään etsinyt kotia. Toiveet ja vaatimukset oli budjettiin verrattuna melkoiset. Ohjelmassa tarkoituksena on, että asiantuntijat lopulta valitsevat kohteen ja remontoivat sen asiakkaan näköiseksi. Tässäkin tapauksessa pariskunnan vaatimukset täyttävä kohde löytyi, mutta ensireaktio asunnon nähtyä oli hirmuinen pettymys. Odotukset ja haaveet oli korkealla, mutta asunto ei vastannut heidän toiveitaan vaikka kaikki vaatimukset se kyllä täytti. Onneksi asiantuntijat olivat budjetoineet summan myös asunnon muutostöille ja jakson lopussa näytettiin, miten asunto oli remontoitu vastaamaan myös tavoitteiden ja vaatimusten lisäksi asukkaiden unelmia. Asukkaat avasivat ensireaktiona tullutta pettymystä, että he eivät ikinä olisi valinneet sitä kohdetta valtavan työmäärän vuoksi. Vaikka heidän ei itse tarvinnut sitä remontoida. Eli uskomukset ohjasivat heidän valintaansa. 

 

Jos sinulla on haasteita kodin järjestämisen suhteen tai painit säilytysjärjestelmän kanssa. Aloita siitä, että heität uskomukset romukoppaan. Istu alas ja mieti tavoitteet, mitä haluat tilalta tai mitä haluat säilytysjärjestelmässä säilyttää. Ja uskalla unelmoida! 

 

Unelmointiin liittyen kerron teille tarinan. Aikanaan kun mieheni kanssa etsittiin yhteistä kotia. Ajateltiin, ettei me voida nuorina ostaa mitään kovin suurta ja hienoa. Joku pieni rintamamiestalo tai mummonmökki korkeintaan jostain vähän sivumpaa keskustasta. Löysimmekin muutamat kohteet joita kävimme katsomassa. Kysyimme myös tutuilta tyhjilleen jääneitä tupia, joissa sai olla vähän laittamistakin. Emme uskaltaneet unelmoida mahdottoman suurista. Eihän meillä silloin ollut edes vakituista työtä. Ja kuinka kävikään. Ostimme tiiliverhoillun omakotitalon lähes keskustasta. Monesti tässä asuessa ollaan ääneen sanottu, että ei olisi uskonut. Nyt seitsemän vuoden jälkeen ajelemme ohi noista pienistä mummonmökeistä ja rintamamiestaloista ajatellen, miten pieniä voi ihminen haaveilla. Etenkin kun nyt uskallamme unelmoida jo isommin, kun uskomukset ja muiden mielipiteet on heitetty romukoppaan. Nykyinen koti on ollut myynnissä muutaman viikon, koska löysimme sen mistä aikaisemmin emme uskaltaneet edes unelmoida. Nyt rohkeutta, itsevarmuutta ja periksiantamattomuutta on testattu - Uskallamme unelmoida. Heittäydymme uuteen seikkailuun varmoina siitä, että kaikki on mahdollista. Jopa se ääneen sanottu unelma "viljapelloista ikkunan takana". 

5. elo, 2019

Kasat kohoilee. Epämääräiset paperi- ja laskupinot kerääntyy ruokapöydän päähän. Pyykkivuori kasvaa, eikä puhtaita löydy kaapista muuta kuin pinot levittämällä. Tavarat on siellä missä niitä on satuttu käyttämään. Eteisen lattialle on siirtynyt kokonainen hiekkalaatikko. Avaimet, puhelin ja lompakko on aina hukassa. Stressi taso nousee. Ärsytys, kiukku ja väsy tuntuu olevan vakio tunnelma kotona.

Kuullostaako tutulta? Jotkin kohdat ainakin saattavat olla näin loman jälkeen hyvinkin tutun kuuloisia. Töiden lisäksi ulkopuuhat vie kaiken vapaa-ajan. Reissulta jääneet matkalaukut on saattanut jäädä purkamatta.

Otin viime viikolla vastaan kysymyksiä tavaroiden säilytykseen ja sujuvampaan arkeen liittyen. Vastailin niihin instagramin tarinaosiossa. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa teille vielä koosteen blogiin.

Useimmat kysymykset koskivat pyykkejä. Likaiset ja puhtaat sekoittuivat, puolipitoiset kasaantuivat ja pestyt käärimättömät pyykit valtasi saunan tai olohuoneen sohvan.

Pyykkivuoren nujertaminen lähtee siitä, että karsitaan vaatteiden määrää. Poistetaan kaikki nuhjaantuneet, rikkinäiset ja pienet sekä "tätä voisin ehkä käyttää jossain". Nämä viimeksi mainitsemat ovat usein kaapin tukkeena odottamassa jotain sellaista määrittelemätöntä ajankohtaa jota ei ole näköpiirissä. Myös tavoitevaatteet kuuluu tähän kategoriaan.

Vaatteet kannattaa kääriä kaappiin siten, että edessä on tämän kauden vaatteet ja takana toisen kauden jotka ei ole käytössä. Moni on innostunut nykyisin myös pystyviikkauksesta, joka voi joillekin toimia hyvänä ratkaisuna. Luo puolipitoisille vaatteille oma paikka. Puolipitoiset voi tuulettaa vaikka henkarissa ja laittaa kaappiin, jos ne ei ole vielä selkeästi likaiset.

Lisäksi kysymyksiä tuli ajankäytöstä, perheiden erilaisista tavoista ja tottumuksista, joka aiheutti riitaa. Suosittelen ottamaan asian puheeksi sopivalla rauhallisella hetkellä. Voi aloittaa vaikka kertomalla miltä kodin järjestyksen ylläpito tuntuu ja miten toivoisit muun perheen huomioivan kodin siisteyden. Voi olla, että olet asettanut tavoitteen paljon korkeammalle kuin muu perhe, eivätkä he ole ajatellut asian aiheuttavan sinulle niin paljon työtä. Kerro faktat syyllistämättä. Ja miettikää mitä kivaa voisitte tehdä yhdessä, kun kodin siivoamiseen ei kuluisi niin paljon aikaa.

Lisäksi kysymyksiä tuli lasten leluista ja niiden luopumisen vaikeudesta. Patoa tavaratulva, jotta uusia leluja ei tulisi älyttömiä määriä. Lelujen sijaan lapsille voisi lahjaksi antaa yhteistä aikaa, elämyksiä ja uusia kokemuksia. Luokaa leluille omat paikat, johon lapsikin ne pystyy palauttaa. Varatkaa ylimääräinen kori, jolla lapsi voi ottaa jonkun leikin mukaan toiseen huoneeseen, jos hän haluaa pysyä aikuisen lähellä leikkiessään.

Lapsen kanssa leluja karsitaan yhdessä. Keskitytään siihen mikä saa jäädä, ei siihen mistä joutuu luopumaan. Sopikaa mitä lapsen pois meneville leluille tehdään. Osan voi lahjoittaa lapsille joilla ei olisi mahdollista saada uusia leluja. Ja osan voisi myydä kirpputorilla. Lapsi voisi tuotoilla ostaa itse uuden lelun tai rahan voisi käyttää vaikka hoplop reissuun. Yhdessä tekeminen on lapsellekin mukavampi kuin uusi lelu.

Toivottavasti näillä ja kuvan vinkeillä pääset alkuun kodin järjestämisen kanssa. Äläkä epäröi pyytää apua!

3. heinä, 2019

Luin juhannuksena Ilkka Koppelomäen Saa mitä haluat- kirjan selaillen läpi. Mukana kirjassa oli paljon loistavia tehtäviä ja pohdinnan aiheita, joihin en kaikkiin ehtinyt silloin kunnolla perehtyä. Vahva lukusuositus ihan ajan kanssa!

Päällimmäisenä jäi mieleen kolme asiaa.

1. Luo tavoite.

2. Toimi tavoitteen saavuttamiseksi

3. Löydä oikeat ihmiset ympärille, jotka kannustaa ja tukee tavoitteen toteutumista.

Mikä on sinun tavoite? Puhun tavoiteesta - en unelmasta, koska tavoite on konkreettinen saavutettavissa oleva asia. Unelmat voi olla myös niitä, mutta niiden realistisuus ja konkreettisuus saa olla vielä häilyvä.

Jos unelmoit menestyksestä. Pohdi mikä on tavoite että voit saavuttaa menestyksen. Menestys voi olla hyvinkin abstrakti ja tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Mieti millä aikataululla haluat saavuttaa tuon tavoitteen, jotta voit saavuttaa unelmasi. Viilaa tavoite niin selkeäksi, että tiedät tasan mitä haluat.

Seuraavaksi toimi tavoitteen saavuttamiseksi. Millaisin askelin tulisi edetä päästäkseen tavoitteeseen? Tavoitteeseen ei pääse harppovin askelin, vaan pienin varmoin joskus jopa hiipivin askelin. Luomalla välitavoitteita koet eteneväsi ja motivaation pidettyä yllä.

Kolmas tärkeä asia on oikeanlaiset ihmiset ympärillä. Kannustava ja tsemppaava tukijoukko joka rohkaisee eteenpäin heikoilla hetkillä ja iloitsee saavutuksista yhdessä. Karsi negatiiviset besserwisserit, kateelliset ja pessimistit ympäriltä tai luo ainakin selkeät rajat heidän kanssaan. He eivät auta sinua tavoitteesi saavuttamisessa - päinvastoin.

Tämä ohje voidaan hyvin soveltaa myös kodin järjestämiseen. Pohdi tavoite. Millaisessa kodissa tahtoisit asua? Miten pääsisit tavoitteeseesi? Millaisella aikataululla? Voit pilkkoa tavoitteen niin pieniin osiin, että käyt läpi vain tietyn huoneen tai tavararyhmän kerrallaan. Jos tarvitset siihen apua, voin lämpimästi suositella hyvänä apuna ja vinkkinä Paikka Kaikelle verkkokurssia, jota luotsaa kollegani Ilana Aalto. Seuraava kurssi alkaa lokakuussa. Kurssin taustahäärääjänä olen huomannut sen olevan osallistujien mielestä todella tykätty ja palautteiden perusteella todella toimiva tapa järjestää kotia.

Luo joka viikolle pieniä tavoitteita. Voit kirjoittaa ne ylös vaikka ruutupaperille tai hyödyntää puhelimen app-sovelluksia. Viikon tavoitteet voit jakaa päivätavoitteiksi, jolloin työmäärä näyttää ja tuntuu paljon kevyemmältä.

Tavoitteeseen pääseminen ei käy käden käänteessä joten varaa hyvin aikaa. Lisäksi on hyvä muistuttaa, että elämällä on tapana tuoda mukanaan yllätyksiä, jotka saattavat hidastaa tavoitteeseen pääsyä. Ja niin todennäköisesti käy myös sinulle, älä siis lannistu! Kirkasta mieleesi päätavoitteesi, kunhan elämän yllätyksistä olet selvinnyt ja toipunut. Ja muista, oikeanlaiset ihmiset ympärillä - pyydä apua. Se ei ole merkki heikkoudesta, vaan viisaudesta.

Suomalaisella sisulla on usein tapana muistaa ne kolme tekemätöntä asiaa ja unohtaa ne 10 tehtyä. Muista siis nauttia niistä tehdyistä asioista ja pyri vähentämään tekemättömistä stressaamista. Lisää tekemättömät to do-listalle ja hoida niitä pois seuraavina päivinä. Asennoidu siihen niin ettei ole tekemättömiä töitä, vaan huomisen hommia. 

Tärkeintä on luoda tavoite, joka toteutuu päivittäin ja voit olla siitä kiitollinen huonoinakin päivinä - Hengitän. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

Lähteenä lainattu Ilkka Koppelomäki - Saa mitä haluat.

3. kesä, 2019

Tapasin hiljakkoin asiakkaani, jonka kanssa järjesteltiin useamman kerran. Hän kertoi, että on saanut käyntieni jälkeen järjestettyä myös elämäänsä ja suhteet läheisiin on parantunut. Hän ei ollut hamstraaja. Hänellä ei ollut ongelmallisia tavarasuhteita, mitkä olisi vaikuttanut ihmissuhteisiin. Hänellä vain oli heikko itsetunto. Kohtaan sitä työssäni usein, ettei osata sanoa ei silloin kun pitäisi tai ei kehdata kieltäytyä, vaikka sen myötä rikkoo omia rajojaan tai antaa ihmisten kävellä yli. Oman arvottomuuden kanssa kamppaileva ei halua suoda itselleen sitä iloa ja onnellisuutta, koska kokee että se pitää jotenkin ansaita. Tälläiset ajatukset voi nousta huonojen ihmissuhteiden tai lapsuuden turvattomuuden aiheuttamista tunteista. Tunteet ovat kuitenkin usein suurempia, kuin itse asia.

Minulla meni pitkään ymmärtää, että läheisetkin ihmissuhteet voi olla tuhoisia, jos ei tiedosta omia rajojaan. Itsensä tunteminen on matka, jolle jokainen jossain vaiheessa elämäänsä astuu. Ainakin toivon näin. On tärkeää elää oman näköistä elämää ja tehdä päätöksiä itse - vääriäkin, joilla on tärkeä opettava merkitys. Se on kasvua. On silmiä avaavaa lähteä matkalle, jonka kapteenina olet sinä itse. Se ei tarkoita, että olet itsekäs, ilkeä tai ettet ota muita ihmisiä huomioon - se on tervettä itsekkyyttä, jolla hoitaa tärkeintä ja pitkäaikaisinta ihmissuhdetta - Minä-kuvaa. Se on vastuun ottamista omasta jaksamisesta, omista unelmista ja omista tekemisistä - vastuuta omasta onnellisuudesta. Ja mikä tärkeintä, se opettaa tunnistamaan omia tunteita. Tunteet ohjaa meitä kaikessa toiminnassa ja niillä on tärkeä tehtävä opastaa meitä eteenpäin. 

Palatakseni alussa kertomani asiakkaan tilanteeseen, jossa ihmissuhteet oli parantunut. Hän lähti kanssani sille itsetuntemisen matkalle. Autoin hänet matkallaan alkuun. Hän on itse purjehtinut tunteiden aallokolla. Hän on oppinut tunnistamaan tunteita ja miten ne vaikuttaa. Ja kun oppii tunnistamaan tunteita, niistä puhuminen on helpompaa. Mikä näkyy parantuneissa ihmissuhteissa. 

 Hän ymmärsi, että on kaiken hyvän arvoinen. Ja hänellä on lupa ja oikeus tulla nähdyksi sellaisena kun hän on. ♡

 

14. touko, 2019

Ammattijärjestäjänä minulta usein kysytään, onko minulla kaikki tavarat aina paikoillaan. Voin tunnustaa, että ei ole. Voin samaan hengenvetoon lohduttaa, että tavarat on nopeasti helppo laittaa paikoilleen, kun niillä on omat paikkansa. Se helpottaa siivoamista, luo kodikkuutta, helpottaa tavaroiden löytymistä, nopeuttaa lähtöjä ja auttaa arjen sujumisessa. Lisäksi se tekee asumisesta turvallista, kun tavarat ei makaa kulkureiteillä, ei putoa kaapeista päälle eikä pahenna palokuormaa.

Itse olen tietoisesti vähentänyt tavara tulvaa ja panostanut ostoksissani mieluummin laatuun ja kestävyyteen jo useamman vuoden. Kertakäyttökulttuuri on taloudessamme huomattavasti vähentynyt. Lisäksi kierrättäminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi, mikä vähentää roskien määrää. Se toki lisää muuta työtä jonkin verran, mutta samalla opetamme lapsille kuluttamisen haittoja ja kierrättämisen hyötyjä.

Se miten kokonaisvaltaiseksi tavaroiden vähentyminen on taloudessamme edennyt - näkyy myös ihmissuhteissa. Kun alkaa hahmottaa tavaroiden alle piilotetun ja sullotun minuuden, ei sitä halua piilottaa vaan tuoda esiin ja olla häpeilemättä minä. Elämässäni on ollut ihmissuhteita, jotka ovat käyttäneet kiltteyttäni hyväksi. Olen joutunut omaa itseäni pienentämään ja antamaan periksi omista arvoista, koska olen halunnut välttää konfliktit ja riidat. Kun ympärillä on enää ne tavarat, jotka kuvaa omia arvoja ja korostaa omaa minäkuvaa, ymmärtää myös oman arvonsa ihmisenä ihan eri tavalla.

Siksi monesti ihmiset joilla on liikaa tavaraa, kertovatkin minulle syyksi huonon itsetunnon tai se tulee ilmi asiakkaiden kanssa keskustellessa, kun joutuu peittämään ja häpeilemään omia tunteitaan ja menneisyyttään. Joissakin saattaa taustalla olla köyhä lapsuus, jota korvataan tavaroilla, nyt kun on varaa ostaa. Tavaroilla voidaan muuttaa omaa minäkuvaa, omaa identiteettiä ja antaa ihmisille erilainen kuva itsestä. Myös eri ihmisille voidaan antaa erilaisia mielikuvia eli rooliudutaan tavaroilla. Ollakseen joku muu kuin on tai näyttäytyäkseen ihmisille muuna kuin on. Tällaiset roolit rikkoo omaa minäkuvaa ja huonontaa elämänlaatua sekä aiheuttaa mielenterveydelle haasteita.

Siksi ammattijärjestäjien tärkein työväline onkin kuunteleva korva. Asiakkaiden kanssa työskennellessä muutetaan haitallisia toimintatapoja. Meidät on koulutettu nimenomaan kuuntelemaan, erottamaan tärkeät asiat ei-tärkeistä, hahmottamaan kokonaiskuvaa ja ennen kaikkea ymmärtämään syyt tavaraongelmien taustalla. Vain siten voidaan muuttaa asiakkaan haitallisia toimintatapoja ja ratkaista tavaraongelmien syntymekanismit.

Raivaamisessa tärkeintä ei ole pystyyn viikatut vaatteet ja tiptop järjestys eikä täydelliset hyllyt ja kaapit. Tärkeintä on asiakas itse ja hänen oma hyvinvointi, jota tukee järjestyksessä oleva koti, selkeä ajankäyttö ja elämänhallinan tunteet.